Irlannin Cob |Tieto|
Irlannincob on rakenteeltaan jykevä ja sen säkäkorkeus vaihtelee tyypeittäin välillä 110–170 cm. Irlannincobilla on todella runsaasti vuohiskarvoja ja suuret kaviot. Sekä tammoilla että oreilla voi olla "viikset" ylähuulessa. Rodulla sallitaan kaikki muut paitsi "albiinot" (todennäköisesti valkovoikot; albiinoutta ei esiinny hevosilla), mutta yleisimmin ne ovat kirjavia. Irlannincobit ovat erinomaisia perhe-, koulu- ja harrastehevosia, sillä ne ovat rohkeita ja rauhallisia.
Suomessa rodulla on kaksi toimivaa rotuyhdistystä, jotka kumpikin tunnistavat ja rekisteröivät irlannincobeja. Toinen tarjoaa rekisteröintipalveluita Hollantiin ja toinen Irlantiin. Suomessa rotua edustaa lähemmäs 400 yksilöä. Sillä ei ole omaa kantakirjaa Suomessa, mutta Suomen Hippos ylläpitää roturekisteriä. Hippokseen rekisteröinti ei kuitenkaan ole pakollista, irlannincob-passin voi saada myös ulkomaiselta kantakirjalta
Irlannincobin virallinen historia rotuna juontaa juurensa vain 1900-luvun loppupuolelle. Maan kiertolaisten, travellerien kirjavat tupsujalat tunnettiin Britteinsaarilla pitkään lähinnä "kiertolaisten vankkurihevosina" (Gypsy Vanner) tai kiertelevien heimojen tekemään kattilanpaikkaustyöhön viittaavalla Tinker-nimellä. Rotua harrastamaan ja kasvattamaan ryhtyneet ovat myöhemmin erityisesti Euroopassa päätyneet käyttämään lähinnä nimeä irlannincob (Irish Cob), jossa on omat ongelmansa. Rotu on kotoisin ennemmin yleisesti Britteinsaarilta kuin Irlannista, minkä lisäksi se ei ole tyypiltään cob vaan selkeästi raskaampi kylmäverinen. Koska Irlannissa kasvatetaan myös oikeita cobeja, rotunimeä irlannincob voikin pitää suorastaan harhaanjohtavana. Muut kuin rotua erityisesti harrastavat suomalaiset hevosihmiset myös käyttävät rodun edustajista edelleen lähinnä nimitystä tinker, jolla nämä hevoset alun perin meilläkin tunnettiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti